Parannus kuukautiskipuihin

Kun puhutaan negatiivisista tunteista, otetaan esille vielä tämäkin. Olen todella kateellinen miehille muutamasta seikasta. Jos olet mies, onnittele itseäsi. Et tule tämän elämäsi aikana milloinkaan tuntemaan kuukautiskipuja.

Itse elin terveen pikkutytön elämää tarkalleen 12.5-vuotiaaksi. Siihen ikään katson lapsuuteni päättyneet sillä tuolloin elämääni asuivat hirvittävät jokakuukautiset, toistuvat kivut joihin en löytänyt apua mistään. Monilla naisilla aivan yleisesti on kuukautiskipuja ja vain harva nainen tai tyttö välttyy niiltä kokonaan. Kivut muodostuvat kun kohtu supistelee voimakkaasti irroittaakseen sisävuorauksensa joka sinne on kasvanut potentiaalista vauvaa varten. Kehoon vapautuu kipuhormoneja ja kipua tuntuu vatsassa, alavatsassa, selässä, peräsuolessa ja reisissä polviin saakka. Kun kipu iskee, haluat mielummin kuolla kuin kestää sen. En edes osaa kuvailla sitä tavalla jonka tuo kipu todella ansaitsisi. 

Kun kivut alkoivat en tiennyt mitä olisin tehnyt. Häveliäs pikkutyttö koki kauhistuttavana ajatuksen että pitäisi mennä sisätutkimukseen gynekologille missä tehtäisiin ties mitä nöyryyttäviä ja pelottavia tutkimuksia. Tuolloin ei ollut vielä nettiä mistä olisi voinut etsiä tietoa mitä lääkärissä tehdään ja onko edes olemassa lääkettä. Niinpä turvauduin apteekin käsikauppasärkylääkkeisiin jotka kohdallani olivat riittämättömät, ne taittoivat toki kivun siten että pääsin pois syvimmästä helvetistä jonne tämä biologinen autuus oli minut syössyt mutta vain sen verran että pysyin järjissäni. Kouluunmenosta kuukautisten alkamispäivänä oli turha puhua. 

Kas kun "ne" alkavat ei ensin tunne mitään. Yhtäkkiä alkaa tuntua pientä, unenomaista kipua. Aivan pientä. Mietit pari minuuttia tunnetko mitään. Kuluu viitisen minuuttia kun kipu on jo niin kova että tajuat että "ne" ovat alkamassa. Tässä vaiheessa on jo todella kiire! On äkkiä otettava kymmenkunta särkylääkettä jotka vielä pitää pureskellä suussa jotta ne imeytyisivät vatsalaukun läpi nopeammin. Tämä muuten sattuu suuhun sillä särkylääkkeet ovat jonkinlaista happoa ainakin suutuntuman mukaan. 

Seuraavaksi tiedät että on odotettavissa kauhun hetkiä ja koetat valmistautua. Parissa minuutissa alatkin tuntea todella kovia kouristuksia. Kipu leviää tulenhehkuisena reisiin ja alas polviin saakka. Kynnet pureutuvat kämmenen lihaan ja katsot kelloa, kokemuksesta tiedät että särkylääkkeillä kestää kahdestakymmenestä minuutista neljäänkymmeneen minuuttiin ennenkuin ne auttavat. Pahinta on jos vatsa sattui olemaan täynnä ennen särkylääkkeiden ottoa sillä silloin kestää kauemmin ja siten joudut myös olemaan kipuhelvetissäsi kauemmin. Sitten makaat lattialla hiljaisten kyynelien valuessa kasvoillasi sillä kunnolla itkeminen, siinähän joutuu liikuttamaan kasvolihaksiaan ja niistämään, olisi liikkumista ja nyt olet tilassa jossa joka liike sattuu kuin tuhat puukkoa. 

Pahinta oli joa kuukautiset alkoivat yöllä. Uni on siitä ihmeellinen lahja että se peittää pienet kivut. Niinpä jos kuukautiset alkoivat kun olin vielä unessa, en tuntenut varoittavia ensikipuja vaan nukuin niiden yli ja heräsin vasta todella koviin kipuihin. Tällöin särkylääkkeellä kestää vieläkin kauemmin tehota ja edessä oli kauhua ja tuskaa.

Tällaista oli arkeni 12-vuotiaasta saakka. Tosin tuota helvettiä kesti siis vain yhden päivän ajan kuukaudessa. Kuukautisten toisena päivänä kivut olivat laantuneet niin paljon että pärjäsin vain puolella särkylääkepaketillisella ja kolmantena päivänä saatoin toisinaan olla ilmankin. Tosin kiitos lääkkeiden oli vatsani aina kolmantena päivänä niin pahassa kunnossa ja vereslihalla että jouduin paastoamaan ja syömään erittäin vähän ja helposti sulavaa ruokaa mikä lisäsi heikotusta.

Kärsimyksen vuosieni aikana elin varsin epänormaalia elämää. Olin viikon-kaksi viikkoa kuukaudesta niin kuukautisteni ja siihen liittyvien sivuilmiöiden orja että en oikein päässyt normaaliin elämään kiinni. Kokeilin kaikki mahdolliset lääkkeet. Jo silloin kun kukaan ei ollut kuullutkaan maca-jauheesta tilailin sitä kalliilla rahalla kaukaa. Nielin pahanmakuisia pellavaöljyjä pullotolkulla koska olin kuullut niiden auttavan helokkikapselien kera. Suuret määrät kalsiumia kuulemma auttaisivat. No eivätpä auttaneet minua. Eivätkä b- tai e-vitamiinitkaan tai mitkään muutkaan. Kokeilin homeopatiaa, kukkatippoja, joogaa mutta ainoa joka auttoi hieman oli kunnon kourallinen särkylääkkeitä. Koomisinta oli että lähes joka nuortenlehdessä ja naistenlehdessä todettiin maireasti miten liikunta auttaisi kipuun! Tällaisen kirjoittajaa olisin voinut lyödä nyrkillä naamaan ja lujaa, pois humanistiset itsekehitysajatukset mielestä kun kuulee tuollaista. Liikuntaa kun silmänräpäyskin sattui???

En ikävä kyllä ole vieläkään päässyt eroon katkeruudesta jotka nuo vuodet minuun jättivät. Lapsuuteni loppui liian lyhyeen. Kenties tulee päivä jolloin pääsen asiasta yli.

En tiedä mikä aiheutti muutoksen mutta noin 10-vuotta kuukautisteni alkamisesta kivut alkoivat lieventyä mutta vain sen verran että siinä missä ennen oli mennyt pari pakettia särkylääkkeitä päivässä riittikin enää puolet kyseisestä määrästä. Tämä helpotti elämääni suuresti sillä vatsani oli särkylääkkeiden vähennyksestä johtuen paremmassa kunnossa ja sitämyöden myös yleiskuntoni. Kärsin kuitenkin erittäin voimakkaista kivuista ja jos kuukautiseni sattuivat alkamaan hetkellä, vaikkapa kaverin mökillä eikä kipulääkkeitä ollut saatavilla oli niitä pakko lähteä hakemaan kaupungista vaikka taksilla. Kipu oli edelleen kuin punahehkuinen puukko kaivamassa sisuksiani tavalla jota sitä kokemattoman on mahdoton ymmärtää. 

Erään kerran ne alkoivat aikaisemmin kuin mitä olin varautunut. Lähdin kovalla kiireellä apteekkiin ja jo apteekissa nielaisin paketillisen lääkkeitä. Kotimatkalla (kun lääkkeiden tehoamisessahan aina kestää) oli kipu niin paha etten yksinkertaisesti päässyt eteenpäin. Niinpä lyyhistyin keskelle loskaa täynnä olevaa jalkapallokenttää jonka läpi olin oikaissut. Muistan sen hetken ikuisesti miten makasin loskan keskellä likomärkänä viiman ja rännän iskiessä naamaan samalla kun koin aivan hirvitäviä kipuja. Makasin siellä keskellä harmautta ja kylmyyttä ja kammottavia kipuja puolisen tuntia. Olin 13.

Jossain vaiheessa sitten kun liika lapsen häveliäisyys oli rapissut hain sitten gynekologilta e-pilleri. E-pillereillä voi jonkin verran siirtää kuukautisia. Niin aloin itsekin tekemään. Jos söin e-pillereitä putkeen tauotta pystyin välttämään kahdet kuukautiset kolmesta. Jos se olisi ollut minusta kiinni olisin skipannut kaikki kuukautiset mutta oma hormonitoimintani oli niin voimakas että pillerit eivät pystyneet lamaamaan omaa hormonitoimintaani täysin vaan kuukautiset tulivat väkisin läpi aina joka kolmas kuukausi ja taas kärsittiin.

Niistä ei siis ollut avuksi ja sivuvaikutusten suuruuden takia hylkäsin ne lopulta. Olin kuitenkin edelleen kiinnostunut terveysasioista ja satuin ostamaan paketillisen kalaöljykapseleita. Napsin niitä kuukauden verran ja kerran wc:ssä käydessäni huomasin verta. Kuukautiseni olivat alkaneet siten etten ollut huomannut mitään! Niin ei ollut milloinkaan käynyt ennen sillä kipu oli aina havahduttanut minut niiden alkamiseen paljon ennen  kuin verta ehti vuotaa! Hämmästynyt oli lievä ilmaus. Kävin salamannopeasti päässäni läpi mitä olin tehnyt toisin ja ainoa asia mikä oli elämässäni muuttunut olivat kalaöljykapselit.

Mietin voiko tämä olla näin yksinkertaista ja melkein itkin tajutessani että kaikki kärsimyksen vuoteni olisivat voineet olla poispyyhityt jos joku olisi kertonut tästä minulle aikaisemmin. Otin tyynesti ja ajattelin katsoa seuraavat kuukautiset läpi. Kun ne sitten aikanaan tulivat, olivat ne täysin kivuttomat, aivan kuten aikaisemmatkin kuukautiseni. Tässä vaiheessa tajusin jo kylmän viileästi että parannus oli löytynyt.

Nyt nettiä tutkiessani on kalaöljyn vaikutus kuukautiskipuihin, tai itseasiassa mihin tahansa kipuihin melko yksinkertainen.

Kun kehossa alkavat ne hormonaaliset muutokset jotka käynnistävät kuukautiset eli kohdun limakalvon irtoamisen, erittyy elimistöön prostaglandiini-nimisiä hormoneja. Prostaglandiinit aiheuttavat lihaskouristelut jotka puristavat turhaksi käyneen limakalvon ulos. Prostaglandiinien määrä kehossa on suoraan verrannollinen kipuihin. Eli mitä enemmän kehossasi on prostaglandiineja, sitä enemmän kärsit ja sen syvemmissä helveteissä käyt ja palat kun tämä naisellinen siunaus osuu kohdallesi. Nämä prostaglandiinit muodostuvat eikosanoidi-nimisistä välittäjäaineista. Eikosanoidit taas muodostuvat erilaisista rasvoista. Tässä vaiheessa kalaöljy astuu kuvioon. Rasvoja kun on kaikenlaisia. Jos nautit ravintosi mukana paljon pahoja rasvoja, niitä tulee lähinnä lihasta ja muista eläintuotteista mutta myös transrasvaa sisältävistä leivonnaisista, pasteijoista sun muista pahisruoista muodostuu kehoosi paljon arakinodihappoja joista taas muodostuu kipua muodostavia eikosanoideja ja niistä prostaglandiineja. Hyvistä rasvoista kuten kalaöljystä muodostuu toisenlaisia eikosanoideja ja toisenlaisia prostaglandiineja, sellaisia jotka blokkaavat pahojen prostaglandiinien tuotannon ja näin, ei enää kipua ja vuosien turha kärsimys olisi ollut vältettävissä näin yksinkertaisella tavalla.

Mainitaan että tuossa vaiheessa olin ollut jo hyvin pitkään kasvissyöjä ja jollain tasolla tuntui ikävältä ajatus joutua olemaan riippuvainen jostain toisen eliölajin ruumiista tuotetusta valmisteesta. Selvitin saisiko näitä hyviä rasvoja (siis lähinnä omega-3-rasvahappoja, erityisesti epaa) myös muista lähteistä ja tokihan saa. Ihmiselimistö kykenee syntetisoimaan kalaöljyn epa:aa myös alfalinoleenihaposta (pellava, hamppu, rypsiöljyt) mutta hyvin pienissä määrin ja melko tehottomasti. Muistin myös aikaisemmat kokeiluni jolloin olin todella juonut pullotolkulla erilaisia öljyjä joiden olisi pitänyt auttaa kipuihin mutta turhaan. Niinpä alistuin ja olen nykyään kalaöljyn käyttäjä. Joskin luulen että mikäli jonain päivänä kykenisi eliminoimaan ravinnostaan kaikki arakinodihappojen lähteet ja päästäisi kehoonsa vain laatukasviöljyjä, olisi ongelmasta kenties, utopistisesti mahdollista päästä eroon sitäkin kautta.

Käytän itse opiskelijabudjetille sopivia pirkka-kalaöljykapseleita joiden olen todennut tehoavan aivan yhtä hyvin kuin markkinoiden kalliimpienkin valmisteiden. Jos pidän hiukkaakaan taukoa, kivut palaavat. Syön normaalisti tupla-annosta ja kuukautisia läheneviä päivinä kolmin- nelinkertaistakin annostusta. Joskus köyhänä kuukautena en ole voinut ottaa niitä joka päivä ja olen huomannut että tripla-annosten otto vain pari päivää ennen kuukautisia auttaa myös. Tähän pieni varoituksen sana, kalaöljy ohentaa verta ja se voi jonkinverran lisätä kuukautisvuotoa. Lisäksi jos odottelet leikkausta lähitulevaisuudessa kannattaa kalaöljykapselien syönti lopettaa viikkoa, puoltatoista ennen operaatiota. Lisäksi en suosittele syömään kerralla kourakaupalla kalaöljyä; erään kerran otettuani kymmenisen kapselia sain erittäin pahoja huimauskohtauksia vaikka olin makuullani sängyllä. Kalaöljyn vaikutuksia sekin jota ei tosin kannata pelästyä sillä se menee ohi. Mutta ehdointahdoin sitä ei kaiketi kannata itselleen hankkia.

Toivon että tästä kirjoituksestani olisi sinulle hyötyä. Jos tunnet jonkun kovin kuukautiskipuisen, linkaa hänelle tämä juttu tai edes kerro omin sanoin kalaöljystä. Jos arvelet että kukaan lähipiirissäsi ei kärsi kuukautiskivuista voit olla hyvin väärässä. Uskomatonta mutta totta, kukaan omassa lähipiirissäni ei tiedä ongelmastani paitsi äitini eikä hänelläkään ole ollut aavistusta ongelman suuruudesta. Kuukautiskivut ja veri kun eivät ole varsinaisesti päivällispöytäkeskusteluja vaan moni kärsii hiljaisesti ja yksin. Kenties varsinkin se pieni pikkusiskosi tai sukulaistyttösi jonka näet vielä pikkulapsena etkä sukukypsänä nuorena neitona.

Tyttö ja herkut

En todellakaan ole vielä kovin fiksu. Kamppailen monen asian kanssa elämässäni. Tietyt ihmissuhteeni ovat ongelmallisia. Suhteeni ruokaan on myös ongelmallinen. Terveyteni kanssa minulla on ongelmia. Tie on kuitenkin eteenpäin kaikkien ongelma-alueiden osalta ja luotan että ongelmat ovat lopulta kaukainen muisto.

Jokapäiväiseen arkeeni vaikuttava ongelma on ruoka. Olen tyypillinen pullahiiri. Suuri ylipaino ei ole kuitenkaan ollut vaivanani vaan olen aina ollut normaalipainoinen vaikkakin olen aina halunnut olla hieman hoikempi. Tykkään kovin paljon makeasta ja kieltämättä kadehdin ihmisiä jotka eivät makeasta pidä. Toisinaan tuon kuuleminen jonkun suusta tuntuu lähes valehtelemiselta. Ihan oikeasti! Minun on niin vaikea ymmärtää että jotkut eivät pidä makeasta että epäilen heidän valehtelevan. Siinäpä tunne johon en voi samaistua. 

Pidän siis luonnostani makeisista. 

Syön nautinnolla suklaat, välipalarahkat, keksipatukat, voisilmäpullat ja sokerimehut. Myös makeiden ruokien visuaalisuus viehättää silmääni ja olen varsin taitava kotikondiittori. Voiko mikään ruoka olla kauniimpaa kuin pinnaltaan täysin sileä aleksanterinleivos?

Toki myös muut hiilihydraattipitoiset herkut viehättävät. Niin moninaiset ja herkulliset asiat muodostuvat muun muassa voitaikinasta! Siinäpä aikamoinen rasvapommi ja herkkupala joka johtaa reitille kohti kipeitä kuukautisia ja raivokohtauksia ynnä muita hormonaalisia ongelmia kaveriensa valmispizzan, smurffilimsan ja karkkipussin kera! 

Suoraan sanottuna, kaikki epäterveellinen syötävä viehättää minua ja se on ensisijainen kohteeni josta haen nautintoa. Tässä kontekstissä onkin erikoista että olen suht hoikka. Vaikka en ole kooltani mikään hiirulainen syön kuitenkin aika vähän. Selviän mainiosti päivän vaikkapa parilla ruisleipäsiivulla päällystettynä muutamalla juustoviipaleella ja omenalla. Tämä pieniruokaisuus yhdistettynä herkkuhimoon tarkoittaa sitä että siten on hyvin helppo korvata päivän ruoat karkilla ja teollisella sokerilla! Toisinaan vasta illalla ajattelen että ai niin, söin muuten pelkän karkkipussin tänään ja aamulla palan leipää. Kauheaa mutta totta.

Olen kuitenkin kykeneväinen tekemään muutoksia ruokavaliossani jos motivaationi on kohdallaan. Olenhan jo ollut 15-vuotta kasvissyöjä erittäin satunnaista kalansyöntiä lukuunottamatta vaikka lähtökohdiltani olin varsin lihanhimoinen enkä vieläkään tunne lihaa kohtaan vastenmielisyyttä vaikken sitä syökään. 

Tässä kuvassa on rosetti, rasvassa uppopaistettu, sokerista ja vehnäjauhoista tehty kaunis myrkky. Tomusokerilla vuorattuna todella hyvää...

Miksi siis olen niin kiinni karkissa? En ole ihan varma. Tiedän vain että mainitsemani namit ovat minulle instant-lohdutus tai jos en ole lohdun tarpeessa, välitön päivän piristäjä. Kokeiluistani huolimatta en saa samanlaisia kiksejä vihersmoothieista tai terveellisistä mustikoista. Tänäkin vuonna on käynyt niin että viimekesänä poimimani kymmenet mustikkakilot makoilevat makoisasti pakkasessa kun taas läheisen tuomat teolliset ja käytännössä mitään luonnollista sisältämättömät euroshoppermuffinsit vetävät lonkkaa mahani seutuvilla ennen kuin ehdin kissaa sanoa. 

Järkeillen, olen kierteessä. 

Voin huonosti (henkisesti/fyysisesti) -> syön herkkua -> terveys rapisee -> voin huonosti (henkisesti/fyysisesti) -> syön herkkua.

Olen tällä hetkellä myös opiskelija ja elän erittäin tiukalla budjetilla. Minulla ei ole rahaa ihaniin yrtteihin joilla itseasiassa hyvinkin mielelläni korvaisin herkutteluani. Vaihtaisin ilomielin karkkipussini jos saisin rehevän puskan persiljaa ja pelkästä banaanista tehtyä jäätelöä pari kertaa päivässä. Mutta noihin uppoaisi jo suunnilleen vitosen verran päivässä eikä vain ole varaa. Elinpä vuodenvaihteessa itseasiassa kuukauden 5e ruokabudjetilla. Voin sanoa että siinä kuussa tuli syötyä vehnäjauhosta ja vedestä tehtyjä pullia enemmän kuin laki sallii höystettynä sinimailaseniduilla joka ainoa vihreä mihin varaa.

Toivon kesän kuitenkin parantavan asian. Kesä tuo tullessaan roppakaupalla ihania ja HALPOJA vihanneksia ja juureksiä ja marjoja ja hedelmiä. Sitten niillä mässätään. Kesäisin voin aina upeasti kun taas talvella olo rappioituu. Se myös tuntuu ja näkyy olossa ainakin mitä tulee ihon kuntoon. On lisäksi tosi typerää että syön mitä syön koska minähän tiedän nämä jutut! Kuinka moni muu on jo 12-vuotiaana surrutellut vihermehuja nurmikosta ja pistänyt ne poskeensa vadelmanlehtisalaatin sivussa? Itseni lisäksi en tunne ketään.

Koska tämä herkkuhimo hallitsee paljoa elämässäni en usko sen olevan pelkästään sattuma vaan luulen että sen on tarkoitus opettaa minulle jotain. Ehkä se on annettu minulle jotta minulla olisi lohduke jonka puoleen kääntyä ongelmissa jos muuta tukea ei ole saatavissa mutta josta minun pitisi pyrkiä eroon siten että namista tulisi tarpeeton kun olen ratkaissut ongelmani?

Niin tai näin, pyrin noudattamaan lisäämisen periaatetta, olkoonkin että syön voisilmäpullani jos vain syön sen lisäksi vaikka litran vastapuristettua porkkanamehua. Kunhan tarjoan elimistölleni aseita sinne tunkemiani myrkkyjä vastaan. Kesää odotellessa.

Lisää kiukusta

Kuten mainitsin, olen läpi elämäni ollut helposti loukkaantuvaa ja kiukustuvaa sorttia jota sellainen ruoka jota kohtaan tunnen luontaista kiinnostusta (karkki, pulla...) on aina pahentanut. Usein käyttäydyin samantyylisesti kuin seuraavan kertomuksen mies.

Luin siis hetki sitten keskustelupalstalta aloituksen jossa naispuolinen keskustelun aloittaja purki kiukkuaan.

Aloittaja oli ollut nukkumassa pitkän työpäivän jälkeen toivoen saavansa nukkua ansaitusti pitkään ja rauhallisesti. Unet olivat kuitenkin keskeytyneet karmeaan kiroiluun. Keskustelun aloittajan mies oli noussut väärällä jalalla sängystä ja aloitti pahan olonsa purkamisen naiseen. Mies oli kompastunut itse lattialle pudottamaansa paitaan, töihin ei ollut kiva lähteä ja kaikki oli muutenkin pielessä, ja syypää oli miehen mielestä nainen joka rauhallisesti sängyssä uinuessaan raivostutti miestä entisestään. Järjetöntä vai mitä? 

Juttu jatkui siten että mies oli tarkoituksella naisen unta häiritäkseen paiskonut tavaroita lattialle ja ilmoittanut naiselle vielä ovensuusta "haista p! En varmana tuu kotiin, älä edes soittele mulle, oot hirvee!"

Nainen sai monenlaisia neuvoja miten käsitellä uudelleen murrosikään tullutta miestään mutta eräs vastasi tavalla joka sai minutkin miettimään. Nainen sai seuraavat vaihtoehdot neuvoiksi:

1. Menetkö itse mukaan tuohon käytökseen ja noihin kiukuttelutilanteisiin? 
 Oletko myös itse samanlainen lapsellinen kiukuttelija? Toinen lapsi/murrosikäinen siis. Jos olet, kannattaisiko valita aikuisen rooli?

2. Otatko tilanteessa tämän murrosikäisen äidin roolin? 
 Oletko se, jolle tämä lapsi voi kiukutella ja joka ottaa kaiken vastaan ja lapsi tietää, että "ei äiti kuitenkaan koskaan minua hylkää, vaikka sanoisin mitä". Jos otat, kannattaisiko valita aikuisen rooli ja olla hyväksymättä tätä kiukuttelua?

3. Voit todeta miehelle että tilanteen on muututtava jos mies haluaa jatkaa suhdetta kanssasi.

Siinäpä vaihtoehdot joista löysin itseni! Uskon että moni muukin toimii konfliktin tullen kuten kohdassa 1. 

 Kun joku hyökkää henkisesti tai verbaalisesti kimppuusi, ensimmäinen tunne on puolustautuminen. "Miten sä hyökkäät mun kimppuun vaikka mitään en oo tehnyt! Mietipäs vähän omia tekojasi, ihan samalla tavalla itse kuule hemmetti hoidit sen ja sen asian väärin..." Ja samalle riidanhaastajan ja kiukuttelijan tasolle alistuminen jatkuu. Tähän on niin helppo langeta! 

Itseni kohdalla näin käy hyvin helposti. Siitä tunnen suurta harmia. Toivoisin niin että järjen valo ja lamppu syttyisi päässäni sillä hetkellä kun läheisellä tai työkaverilla tms. on huono päivä ja kiukun ja itsepuolustuksen ja samalle tasolle uppoamisen sijaan pysyttelisinkin tilanteen ulkopuolella, sen tyynenä tarkkailjana enkä riita-apinana josta ei ole tilanteessa mitään hyötyä. Kun muistelen omia kiukkukohtauksiani teininä niin joka kerta jos vastapuoli, yleensä ihana äitini, oli tyyni ja otti kiukkuni vastaan siihen osallistumatta niin joka kerta myöhemmin tunsin syvää häpeää käytöksestäni johtuen. Jos taas vastapuoli lähti kiukkuuni mukaan, kehittyi vain lisää kiukkua ja agressiota myös jälkeenpäin

(Oi järjen valo... Sytythän päässäni kun sinua tarvitsen...)
 

Pidän itseäni niin nolona joka kerta jälkeenpäin jos olen lähtenyt toisen kiukkuun mukaan. Toisaalta voin antaa itselleni positiivista palautetta siitä että näin ei enää tapahdu joka kerta ja olen oppinut hallitsemaan ärtymystäni. 

Kerron esimerkin. Eräällä läheiselläni on mielestäni eräs raivostuttava tapa. Jos hän havaitsee jotain uutta minussa joka ei kuitenkaan koskaan ole uutta (tämä voi olla vaikka kampaus, paita, koru jne. jota ko. henkilö ei muista nähneensä) jää hän tuijottamaan silmiinpistävän selkeästi samalla suu auki! :D Jo tuossa tilanteessa hermoni alkavat kiristyä. Sitten seuraavaksi alkaa kommentointi tästä muka uudesta asiasta suureellisen hämmästyneeseen ja ihmettelevään, toisinaan jopa paheksuvaan sävyyn. Aikaisemmin napsahdin aina takaisin jotain ilkeähköä todella ikävään ääneen ja tyyliin jota myöhemmin kaduin. Nykyään totean samassa tilanteessa keskustelusävyyn, keveästi ja hymyillen että eipä ole uusi mutta kiva jos sellaiselta näyttää enkä oikeastaan sitten enää tunnekaan ärsyyntymistä.

Hyvin monissa henkisissä kirjoituksissa ja blogeissä kuten tässä, todetaan "Mitä enemmän joku henkilö minua ärsyttää, sitä varmemmin jokin hänen piirteensä on minuun itseeni haudattuna. Piirre on haudattuna siksi, että minäkuvani ei halua tunnustaa kunnianhimon, ylimielisyyden tai turhantarkkuuden olevan yhtä lailla omia puoliani kuin virran mukana meneminen, ystävällisyys tai suurpiirteisyys."

Onko tuo totta tai ei, en ainakaan itse ole sitä vielä sisäistänyt. Jos siis toinen huutaa, raivoaa ja kohtelee sinua mahdollisesti epäoikeudenmukaisesti, et tunne kiukkua näistä epäreiluista syytöksistä vaan siksi että todellisuudessa ärryt vain koska et hyväksy näitä piirteitä itsessäsi? Enpä tiedä. Tämä on itselleni joko liian älykästä tai liian yksinkertaista. 

Omat lääkkeeni raivon ja kiukun hallintaan ovat siis

-Syö laadukasta ruokaa.  kun fysiikkasi on kunnossa ei raivolla ole sijaa, voit liian hyvin

-Toisto. 

Kun raivostut tai ärsyynyt syyttä, käy tilanne mielessäsi läpi ja hyvittele syyttä kärsinyttä vastapuolta. Mieti asiaa myöhemmin. Muistuta miten turhaa suuttumus on. Kun teet tätä tarpeeksi monta kertaa huomaat että saat alkavan raivon paidanliepeestä kiinni ennenkuin se ehtii pujahtaa aivosi sokkeloihin ohjailemaan sinua kiukuttelemaan ja käyttäytymään tavalla jota myöhemmin kadut.

-Luonnollisesti myös käyttämilläsi lääkkeillä, myös hormonaalisilla ehkäisyvalmisteilla tai mm. masennuslääkkeillä on vaikutuksensa joten jos ei raivo taltu, mieti voisiko näissä olla syy. Todennköisesti vastaus on kyllä.

-Kannattaa myös nöyrästi käydä läpi päätään myös "arkena." Mieti millaiset tilanteet saavat sinut menettämään malttisi ja miksi. Ei totisesti ole turhaan sanottu että tuomme aikuiselämäämme vanhemmiltamme perimiämme käyttäytymismalleja. Jo se että tiedostat nämä auttaa muuttumaan.

Eikö olisikin hienoa jos sinä päivänä kun työkaveri, ystävä tai kumppani kiukuttelee tai kiljuu sinulle syyttä suotta voisitkin vain tyynesti katsella ja miettiä; "Jopa se mesoaa. Onpa sillä huono olla. Höh."

Tavoitteena siis olla enemmänkin tarkkailija eikä tunteen tahdoton orja ja sätkynukke.

Kiukku

Tosi harmillisesti olen aika tunteella eteenpäin menevä ihminen. En haluaisi olla. Toivoisin ihan oikeasti ja kovasti että voisin ottaa tunteeni hallintaan paremmin, kukapa ei haluaisi! Silti, joskus pääsee mopo pahasti käsistä. Tai ainakin omasta mielestäni pahasti.

Erityisesti nuorempana sain usein kauheita raivokohtauksia, huusin ja kiukuttelin. En teidä tarkkaan miten monet eri olosuhteet tähän vaikuttavat. Uskon että ulkopuolisilla vaikutteilla on paljon merkitystä, lapsena minulle annettiin melko paljon periksi kunhan kiukuttelin ja huusin tarpeeksi vaikka ensin kiellettiin. En tarkoita kovin suuria asioita mutta jos vaikkapa aamulla en syönyt aamiaista todettiin että "selvä, tänään ei tipu karkkia" Kaupassa sitten järjestin kohtauksen karkkihyllyllä ja pienen "neuvottelun" jälkeen sitä karkkia tuli kumminkin, seikka jonka hyvin tiesin.

Murrosikä taas oli raivokohtausten kannalta ihan kamalaa aikaa. Onneksi olen kirjoittanut ja tallettanut päiväkirjani tuolta ajalta joten en milloinkaan voi todeta ettenkö olisi ollut kauhea teini. Sillä olin kyllä.

Huhheijaa että tuolloin onkin ihmisen pää sekaisin. Elämä voi olla niin ihanaa mutta myös aivan hirvittävää, niin hirvittävää että sen moni aikuinen unohtaa. Tuossa iässä tapahtuneisiin raivokohtauksiin vaikuttivat ihan varmasti myös hormonit. Esimerkiksi rikostilastoja johtava sukupuoli on miespuolinen, tähän syynä lienee hormoni testosteroni jota tuottavat molemmat sukupuolet mutta miehet valtavan paljon enemmän. Sen huumassa teinitkin villiintyvät.

Mutta mitä tekosyitä on aikuisella naisella? Toisinkuin miehillä joiden hormonitoiminta aikuisena  on tasainen viiva miesten vaihdevuosiin saakka, on se naisilla ennemminkin aaltoileva meri. Hormonipitoisuudet eri kuun vaiheissa vaihtelevat naisella todella paljon. Silloin kun hormonitoiminta vaikuttaa negatiivisesti tytön tai naisen mielialaan puhutaan pms-vaivoista eli premenstruaalivaivoista jotka moni nainen ja naisen läheinen on kokenut valitettavan hyvin. 

Itse olen huomannut että jos annan itselleni periksi ja mässään makeilla herkuilla, valkoisilla vehnäjauhoilla ja pahoilla rasvoilla sun muulla höttöruoalla, seuraa siitä henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Paha pms. iskee. Rinnat kipeytyvät. Itken ihan melkein kaikesta. Jos puunlehti putoaa maahan liian runollisen näköisenä, itken. Jos läheinen näyttää vaikka uneliaalta tulkitsen hänen ilmeensä vihaiseksi josta voin ottaa nokkiini ja paukata toiseen huoneeseen tiristämään pari itsesäälin kyyneltä koska "se on niin ilkeä." Vaikkei toinen olisi edes sanonut yhtään sanaa! Pari päivää myöhemmin kun pms. on mennyt ohi tajuan itsekin miten hullu sitä on ollut! Näistä hulluista itkukohtauksista joiden edessä todella nöyrtyy, löytyy kertomuksia mm. tästä linkistä.

Onneksi pms ei vieraile enää luonani kuin ehkä korkeintaan kerran vuodessa jos sitäkään. Kehon toimintoihin ja niihin hormonivaihteluihin voi vaikuttaa voimakkaasti syömälläsi laadukkaalla ravinnolla. Mitä harvemmin syöt karkkia ja pullaa ja limsaa ja höttöruokaa, sen harvemmin kärsit hormoneihin liittyvistä raivokohtauksistakaan. 

Siinä missä liiallinen itku ja parku ja negatiivisuus naisella on merkki epäterveistä hormonitasoista ja sitämyöten usein ravinnosta, näkyvät miehen epäterveelliset elintavat usein itkemättömyydessä. En laajenna aihetta tämän enempää mutta voin kertoa että surullista on kuulla miehen suusta; "haluaisin itkeä jotta voisin kokea sen tunteen mutta kyyneleet eivät koskaan tule enkä pysty siihen." 

Tämänkaltainen itkemättömyys ja kykenemättömyys "herkempiin" tunteisiin johtuu ylikorkeista testosteronipitoisuuksista. Niihinkin voi ravinnolla ja tupakoimattomuudella  vaikuttaa.

Erityisesti miehen ei kannata kuitenkaan tuudittautua siihen tunteeseen että jos nainen kiukuttelee on sillä vain "se aika kuukaudesta." Varsinkaan moista ajatelmaa ei kannata päästää suustaan jos haluaa säilyttää parisuhteensa onnellisen tilan. Kiukun ja agression syitä on toki monia muitakin muitakin kuin hormonaaliset asiat.

Ananasongelma

Jos on aloittelemassa vaikkapa kasvis/hedelmämehujen tai smoothieiden tekoa kannattaa lukea vieno varoituksen sana ananaksesta. Ananas on kiva makeuttaja joka tuo raikkautta ja trooppista makua erilaisiin vihannessörsselimehuihin, esimerkiksi itselläni tänään mehukoneesta puristui ulos ihan hyvän makuista persilja-porkkana-kaali-ananasmehua. Ongelma oli siinä että juomisen jälkeen suolistooni iski tosi epämukava tunne joka hetkittin yltyi suorastaan kramppaamiseksi ja tunteeksi kuin olisin nielaissut mehun mukana pari grillihiiltä.

Tämä on siitä erikoista että minulla on jonkinasteinen teräsmaha, ei sekään täydellinen ole mutta vatsani ei ole kuitenkaan taipuvainen kiukuttelemaan mistään sellaisesta joista monet ihmiset saavat oireita kuten valkoisista vehnäjauhoista. Tuoreananaksen syömisestä tulee kuitenkin aina sama reaktio jonka joka kerta unohdan! Tyhmästä päästä kärsii todellakin koko ruumis. 

Liiallinen ananaksen syönti kostautuu lähinnä siinä olevan Bromelaiini-entsyymin vuoksi.

Bromelaiini ei ole yksiselitteisesti huono juttu, sopivissa määrin se edistää ruoansulatusta ja hajoittaa proteiineja mutta liiallisissa määrin se aiheuttaa nimenomaan vatsakipuja. Bromelaiinia käytetäänkin proteiineja hajoittavan vaikutuksensa takia papaijan papaiinin kanssa lihatuoteiden mureuttajana! Siksi helposti seuraa mm. kieli- ja suukipuja liiallisen ananaksensyönnin jälkeen ilman että olisi kuitenkaan kyse allergiasta.

En haluaisi olla paha...

Paljonko on liian paljon ananasta? Se varmasti vaihtelee riippuen ihmisestä ja ananaksen koosta mutta kokemuksella voin sanoa että kokonaisen ananaksen syöminen tyhjään vatsaan takaa muhevat mahakivut.

 Puolikas ananas aiheuttaa itselleni näköjään saman vaikutuksen mutta 1/3 tai vähemmän tuntuu istuvan vatsaan aika sievästi, erityisesti jos syö samalla jotain muuta. Ananaksen maku on sitäpaitsi melko voimakas eikä sitä tarvitakaan paljon.

Kirjoitin muuten tähän kirjoitukseen sanan ananas parikymmentä kertaa. Eräs ikävähkö lapsuudenmuistoistani on iltapäivä jolloin uutena ekaluokkalaisena koululaisena raadoin läksyjeni äärellä. Sana ananas oli jotain aivan mahdotonta!  Itkin, huusin ja elämä oli tuskaa. Ananaksen kirjaimet ja koko sana oli ihan mahdoton lukea! Ja totta on, onhan ananas sanana hankala ja kummallinen jos ei osaa lukea.

Tämän äärellä todella kärsittiin!

Tänään kirjoitan ananaksen tietysti ihan helposti ja tässä onkin hyvä nähdä muistutus siitä mikä on pitkäkestoisen toiston ja harjoituksen merkitys ihan kaikessa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Yritän pitää tämän mielessä aina silloin kun mieleeni tulee vaikkapa jonkinlainen kadehtiva ajatus tyyliin "olisipa hienoa jos minäkin osaisin..." "jospa vain tuo onnistuisikin" jne. Tämän blogin tarkoituksena on auttaa minua kiinnittämään huomioni mm. erilaisiin ajatusmalleihini ja eräs vahva sellainen on tosiaan tuo "ei kannata edes yrittää koska joku muu tekee asian paljon paremmin kuitenkin"-ajatus.

Yritän siis silloin ajatella ananasta.

Näkymättömät auttajamme

Kun puhutaan enkeleistä mielletään ne välittömästi kristinuskoon kuuluviksi henkilöhahmoiksi. Itse vierastin pitkään ajatusta enkeleistä enkä oikein pysähtynyt pohtimaan mikä ajatuksessa rasitti ja tuntui epämukavalta.

Olen päätellyt että syynä on nimenomaan sanaan enkeli-liittyvät kulttuuriset ajatusmallit. 

Enkelit ovat tuttuja joulukuusenkoristeista ja uskonnontunneilta. Ellei halua tunnustaa mitään tiettyä yhtä uskontoa tuntuu näin selkeästä symbolista/olennosta puhuminen nimenomaan paatokselliselta kristinuskolta jota moni ei miellä omaksi asiakseen.

Spirit of the night

"Enkeleitä" kuitenkin ilmenee lähes jokaisessa uskonnossa mitä erilaisimmilla nimillä. Luulen että sana enkeli on vain hyväksyttävä, onhan raskasta puhua jatkuvasti "suurista henkiopettajista ja suojelijoista" joita he kenties paremminkin ovat. Enkelit ovat oman käsitykseni mukaan heitä jotka ovat päättäneet pitkän jälleensyntymiskiertonsa fyysisessä ruumiissa ja valinneet palvella ainakin jonkin aikaa henkisinä auttajina levittäen suojelusta ja rakkautta tarvitseville

Monet ihmiset kertovat näkevänsä enkeleitä. Tai ainakin tavanneensa heitä joskus. Tai elleivät suorastaan nähneensä enkeleitä suoraan monet kuitenkin uskovat että enkeli tai ylimaallinen voima on auttanut tai jopa pelastanut hengen mahdollisessa onnettomuustilanteessa.

Enkeleistä on kirjoitettu paljon kirjoja. Jokainen hieman erilainen. Toinen sanoo toista ja toinen toista. Enkelikirjoja on markkinoilla paljon ja erilaisia.

Itse luin hetki sitten Lorna Byrne nimisen naisen kirjoittaman kirjan.

Lorna on kertomansa mukaan nähnyt enkeleitä läpi elämänsä ja vaikka hänen kertomansa on mielenkiintoista on se myös nimenomaan kristillissävytteistä. Tarkoittaako se sitten sitä että enkelit ovatkin nimenomaan ja pelkästään kristinuskon hahmoja?

En usko. Uskon sensijaan että se näkymätön maailma näyttäytyy meille jokaiselle halutessamme peilaten meitä itseämme ja kokemusmaailmaamme. Jos olemme kasvaneet hyvin kristillisessä ilmapiirissä asettuvat näkemämme ilmiöt sen viitekehyksen sisään, näkemämme valo-olennot ovat kristillisen Jumalan enkeleitä jne. Jos taas "enkeleitä" näkevä henkilö ei olisi milloinkaan ollut minkään uskonnon piirissä olisivat ne ehkäpä luonnonhenkiä tai vastaavia.

Itse olen muutaman kerran elämässäni tullut enkelin tervehtimäksi. 

Ensimmäisenä kertana olin suunnilleen 10-vuotias ja yksin kotona. Yhtäkkiä kesken tavanomaisten puuhieni tunsin selkäpiitäni kylmäten miten joku astui huoneeseen.

Läsnäolon voima oli valtava.
En kuitenkaan nähnyt ketään!

Pelkoa en ehtinyt kokea sillä samantien näkymätön olento aivan kietoi minut kultaiseen rakkauden, noh, en tiedä miksi sitä kuvailisi, rakkauden peittoon? Viittaan? :) En koko elämäni aikana ole kokenut rakkauden tunnetta ja läsnäolon tunnetta yhtä voimakkaana. 

Tunsin rakkauden kuin se olisi ollut fyysistä materiaa ja se tunne ja läsnäolon tunne oli pyörryttävä. Puhdasta hyväksynnän tunnetta ja pyyteetön rakkaudentunne ilman mitään sivujuonteita. 

En tiedä kauanko sitä kesti. Tunsin vain miten jonkin ajan kuluttua olento irrottautui ja lähti. Ihana rakkauden tunne jäi minuun viikkokausiksi. Olin kokenut ensimmäisen tietoisen valo-olennon vierailun joka oli kaunis.

Apua ja suojelusta itselleen jä läheisilleen kannattaa pyytää enkeleiltä, tai jos niin haluaa ajatella, universumilta.
Itselläni se on auttanut konkreettisesti josta kerron ehkä myöhemmin.

Mielenkiintoisia enkelien ja ihmisten kohtaamiskertomuksia kannattaa lukea täältä.

Sanoisin että osassa tapauksia on tainnut olla kyse ennemminkin vain lempeään lähimmäiseen törmäämisestä kuin enkelistä mutta toisaalta, enkelien kerrotaan kuiskuttelevan toisinaan korviimme kun joku lähellämme kaipaa apua ja tukea joten ehkäpä enkeleillä on sittenkin useammassa tarinassa näppinsä pelissä kuin ensin kuvittelinkaan...

(Kauniita maalauksia täällä!)

Fiksuja ajatuksia!

 Täältä löysin hienoja ajatuksia mietittäväksi. Tällaiset voima-ajatukset kannattaisi ihan oikeasti printata tai kirjoittaa lapulle ja kiinnittää vessan seinään. Nehän voisi vaikka laminoida ja sitten tuijottaa niin pytyllä istuessa kuin peseytyessäkin... 

Laminointiin en ole vielä itse ryhtynyt mutta vaihtuvista inspiroivista ajatuksista ovat vieraat saaneet nauttia jo pitkään kylppärissäni asioidessaan <3

Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tee yleensä muutakaan.

Vain ajatukset, joita pidämme rajoituksina, voivat rajoittaa meitä.
Jokaisessa vastoinkäymisessä muhii menestyksen siemen.

Älä pelkää pahinta, vaan odota parasta.

Mitä tekisit jos tietäisit, että et voi epäonnistua?

 

Kaikki mitä olet saavuttanut, on tulosta siitä, että olet käyttänyt vain 10-15% aivokapasiteetistasi. Kuvittele, mitä tapahtuu jos lisäisit aivojesi “tehoa” vaikka edes 5%!

Listaa pelkosi ja käy niitä päin!

Kun ihminen lakkaa oppimasta, hän lakkaa kasvamasta. 

Maailma ei muutu, ellet itse muutu.

Rohkeus on jokaisen velvollisuus. Rohkeus on luonteenpiirre, joka synnyttää enemmän voimavaroja kuin mikään muu ominaisuus.

Jos haluat elää hyvää elämää, sinun täytyy vapautua kulttuurillisesta hypnoosista, joka opettaa meitä pitämään onnellisuutta poikkeustilana.

Rakasta elämääsi, niin saat siltä vastarakkautta.

Odota ihmettä ja ruoki uskoa ihmeisiin.

Voit muuttaa ajattelutapaa ja muuttaa sillä tavoin koko elämäsi.

Ota ajatuksesi valvontaansi. Voit tehdä niillä mitä haluat.

Kaikki ihmiset voivat muuttua – Ihmiset voivat muuttua välittömästi.

Muista hiirenkorvat!

Kevään ensimmäisiä villivihanneksia ovat koivun hiirenkorvat. Jos et aio kerätä mitään muuta luonnosta tänä vuonna niin kerää kuitenkin näitä. 

 Keräämäsi hiirenkorvan pitää olla vielä silmuvaiheessa, pienessä supussa eikä missään nimessä kokonaan auennut. Kuivaa hiirenkorvat ilmavassa paikassa mutta ei kuivurissa!

Syö yksi hiirenkorva päivässä joka päivä. 

(Nämä ovat jo hieman liian auenneet!)

Mutta miksei kasvikuivuri tai uuni käy? Ja mitä hyötyä jostain yhdestä lehdykästä on?

 Hihhuliblogissa uskotaan viisaampien "fiksu"hihhulien sanaan; jokaisella ihmisellä, eläimellä ja elävällä olennolla on näkymätön henkinen kenttänsä joka osin ylläpitää kehon terveyttä. Eri uskonnoissa tälle elämänvoimalle on erilaisia nimiä; prana, chi, orgonenergia jne. 

Hihhuliblogissa sitä kutsutaan bioenergiaksi.

Bioenergia ylläpitää sinun kehosi suojaa. Voit kuvitella sen henkiseksi vastustuskyvyksesi.
 

Niin kauan kun bioenergiakenttäsi voi hyvin, sinä voit hyvin. Niin fyysiset kuin henkisetkin sairaudet pysyvät poissa sillä ne eivät pääse läpi suojakenttäsi. Jos taas elät kovin luonnottomasti, sipsiä ja kolaa popsien, sisätiloissa aikaasi paljon viettäen erilaisten sähkömagneettisten kenttien säteilyssä ei bioenergiakenttäsi uudistu vaan rappeutuu.

Ei tätä!

Bioenergiaa voit saada monista eri lähteistä. Jos olemme terveitä, kehomme ottaa bioenergiansa maasta ja ilmasta sekä ravinnostamme. 

Ravintomme on vain nykyään kovin bioenergiaköyhää, teollisin menetelmin tuotettuna ja väkilannoittein tai pahimmassa tapauksessa lasivillassa kasvatetulla kasviksella ei ole mainittavaa bioenergiaa.

Kuumennuksellakin on merkityksensä, mikroaaltouunikäsittely on ruoalle pahin, se tuhoaa kaiken bioenergian ravinnosta. Muut kuumennusmenetelmät vähentävät myös bioenergiaa mutta nuotiolla laitetussa ruoassa bioenergia sen sijaan kasvaa avotulen positiivisen merkityksen vuoksi. Mikron lähellä pidetystä ravinnosta bioenergia myös katoaa,en suosittele mikron lähellä oleilua myöskään sinulle itsellesi. Erityisesti raskaana olevien naisten tulisi vältellä mikroa.

Siinä missä myrkkyliemessä uitettu, tehoviljelty ja kaukaa rahdattu banaani ei juuri täytä bioenergiakenttääsi

 on olemassa ravintoa joka sitä ylläpitää ja paikkaa.
Koivun hiirenkorvat ovat eräs tällaisista ihmeaineista. 

Hiirenkorvat säilyttävät bioenergiansa vuoden (merisuolalla suolattuna pidempään) ja ne ovat tärkeitä suojauksemme ylläpitäjiä. Voit ajatella niiden vaikutusta homeopaattisena.

Muutaman viikon kuluttua alkaa keräilyaika joka ei kestä pitkään! Make a mental note!

Kaikella on alkunsa

Nykyään lähes jokaisella on mahdollisus netin rajoittamattomaan tietovarastoon, tosin joskus kyseenalaiseenkin. Kuinka hienoa olisi ollut jos sama mahdollisuus olisi ollut myös itselläni kun ensimmäisen kerran etsin tietoa henkisistä asioista ja ravinnosta! 

Sensijaan tyydytin valtavan tiedonjanoni kirjaston antimilla ja muistan yhä yhtä tuoreesti miten inhottavalta tuntui kun himottu kirja oli lainassa tai sen sisältä oli revitty kaikkein taktisimmat sivut.

Muistan myös sen ihmeellisen tunteen joka kehittyi sisälleni kun tajusin että sisälläni olen aina tiennyt nämä jutut syntymästäni saakka, kenenkään niitä minulle kertomatta. Aikaisemmin olin kuvitellut että ne ihmeellisen tuntuiset asiat olivat sittenkin vain satua ja unta tai kuvittelua kuten aikuiset sanoivat. Silloin kirjaston hyllyjen ääressä tajusin että näin ei ollutkaan ja minulle avautui kokonaan uusi maailma.

Nyt netti toimii kollektiivisena "kirjastona" ja haluan omalta osaltani antaa panokseni erilaisille etsijöille. Te tiedätte keitä te olette! :)

En kirjoita valaistuneen ihmisen tekstiä enkä ole millään tavalla valmis, kamppailen itseni kanssa, sen kanssa mikä on helppoa ja oikein ja mikä taas vaivatonta mutta tarpeetonta ja jopa haitallista. Olen henkinen mutta kuitenkin niin inhimillinen ja yksinkertainen että se saa minut usein hetkellisesti epätoivon partaalle.

Matka siis on kuitenkin kohti huippua joten mikä voisi olla sen parempaa :)