Kiukku

Tosi harmillisesti olen aika tunteella eteenpäin menevä ihminen. En haluaisi olla. Toivoisin ihan oikeasti ja kovasti että voisin ottaa tunteeni hallintaan paremmin, kukapa ei haluaisi! Silti, joskus pääsee mopo pahasti käsistä. Tai ainakin omasta mielestäni pahasti.

Erityisesti nuorempana sain usein kauheita raivokohtauksia, huusin ja kiukuttelin. En teidä tarkkaan miten monet eri olosuhteet tähän vaikuttavat. Uskon että ulkopuolisilla vaikutteilla on paljon merkitystä, lapsena minulle annettiin melko paljon periksi kunhan kiukuttelin ja huusin tarpeeksi vaikka ensin kiellettiin. En tarkoita kovin suuria asioita mutta jos vaikkapa aamulla en syönyt aamiaista todettiin että "selvä, tänään ei tipu karkkia" Kaupassa sitten järjestin kohtauksen karkkihyllyllä ja pienen "neuvottelun" jälkeen sitä karkkia tuli kumminkin, seikka jonka hyvin tiesin.

Murrosikä taas oli raivokohtausten kannalta ihan kamalaa aikaa. Onneksi olen kirjoittanut ja tallettanut päiväkirjani tuolta ajalta joten en milloinkaan voi todeta ettenkö olisi ollut kauhea teini. Sillä olin kyllä.

Huhheijaa että tuolloin onkin ihmisen pää sekaisin. Elämä voi olla niin ihanaa mutta myös aivan hirvittävää, niin hirvittävää että sen moni aikuinen unohtaa. Tuossa iässä tapahtuneisiin raivokohtauksiin vaikuttivat ihan varmasti myös hormonit. Esimerkiksi rikostilastoja johtava sukupuoli on miespuolinen, tähän syynä lienee hormoni testosteroni jota tuottavat molemmat sukupuolet mutta miehet valtavan paljon enemmän. Sen huumassa teinitkin villiintyvät.

Mutta mitä tekosyitä on aikuisella naisella? Toisinkuin miehillä joiden hormonitoiminta aikuisena  on tasainen viiva miesten vaihdevuosiin saakka, on se naisilla ennemminkin aaltoileva meri. Hormonipitoisuudet eri kuun vaiheissa vaihtelevat naisella todella paljon. Silloin kun hormonitoiminta vaikuttaa negatiivisesti tytön tai naisen mielialaan puhutaan pms-vaivoista eli premenstruaalivaivoista jotka moni nainen ja naisen läheinen on kokenut valitettavan hyvin. 

Itse olen huomannut että jos annan itselleni periksi ja mässään makeilla herkuilla, valkoisilla vehnäjauhoilla ja pahoilla rasvoilla sun muulla höttöruoalla, seuraa siitä henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Paha pms. iskee. Rinnat kipeytyvät. Itken ihan melkein kaikesta. Jos puunlehti putoaa maahan liian runollisen näköisenä, itken. Jos läheinen näyttää vaikka uneliaalta tulkitsen hänen ilmeensä vihaiseksi josta voin ottaa nokkiini ja paukata toiseen huoneeseen tiristämään pari itsesäälin kyyneltä koska "se on niin ilkeä." Vaikkei toinen olisi edes sanonut yhtään sanaa! Pari päivää myöhemmin kun pms. on mennyt ohi tajuan itsekin miten hullu sitä on ollut! Näistä hulluista itkukohtauksista joiden edessä todella nöyrtyy, löytyy kertomuksia mm. tästä linkistä.

Onneksi pms ei vieraile enää luonani kuin ehkä korkeintaan kerran vuodessa jos sitäkään. Kehon toimintoihin ja niihin hormonivaihteluihin voi vaikuttaa voimakkaasti syömälläsi laadukkaalla ravinnolla. Mitä harvemmin syöt karkkia ja pullaa ja limsaa ja höttöruokaa, sen harvemmin kärsit hormoneihin liittyvistä raivokohtauksistakaan. 

Siinä missä liiallinen itku ja parku ja negatiivisuus naisella on merkki epäterveistä hormonitasoista ja sitämyöten usein ravinnosta, näkyvät miehen epäterveelliset elintavat usein itkemättömyydessä. En laajenna aihetta tämän enempää mutta voin kertoa että surullista on kuulla miehen suusta; "haluaisin itkeä jotta voisin kokea sen tunteen mutta kyyneleet eivät koskaan tule enkä pysty siihen." 

Tämänkaltainen itkemättömyys ja kykenemättömyys "herkempiin" tunteisiin johtuu ylikorkeista testosteronipitoisuuksista. Niihinkin voi ravinnolla ja tupakoimattomuudella  vaikuttaa.

Erityisesti miehen ei kannata kuitenkaan tuudittautua siihen tunteeseen että jos nainen kiukuttelee on sillä vain "se aika kuukaudesta." Varsinkaan moista ajatelmaa ei kannata päästää suustaan jos haluaa säilyttää parisuhteensa onnellisen tilan. Kiukun ja agression syitä on toki monia muitakin muitakin kuin hormonaaliset asiat.