keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Näkymättömät auttajamme


Kun puhutaan enkeleistä mielletään ne välittömästi kristinuskoon kuuluviksi henkilöhahmoiksi. Itse vierastin pitkään ajatusta enkeleistä enkä oikein pysähtynyt pohtimaan mikä ajatuksessa rasitti ja tuntui epämukavalta.

Olen päätellyt että syynä on nimenomaan sanaan enkeli-liittyvät kulttuuriset ajatusmallit. 
Enkelit ovat tuttuja joulukuusenkoristeista ja uskonnontunneilta. Ellei halua tunnustaa mitään tiettyä yhtä uskontoa tuntuu näin selkeästä symbolista/olennosta puhuminen nimenomaan paatokselliselta kristinuskolta jota moni ei miellä omaksi asiakseen.


"Enkeleitä" kuitenkin ilmenee lähes jokaisessa uskonnossa mitä erilaisimmilla nimillä. Luulen että sana enkeli on vain hyväksyttävä, onhan raskasta puhua jatkuvasti "suurista henkiopettajista ja suojelijoista" joita he kenties paremminkin ovat. Enkelit ovat oman käsitykseni mukaan heitä jotka ovat päättäneet pitkän jälleensyntymiskiertonsa fyysisessä ruumiissa ja valinneet palvella ainakin jonkin aikaa henkisinä auttajina levittäen suojelusta ja rakkautta tarvitseville

Monet ihmiset kertovat näkevänsä enkeleitä. Tai ainakin tavanneensa heitä joskus. Tai elleivät suorastaan nähneensä enkeleitä suoraan monet kuitenkin uskovat että enkeli tai ylimaallinen voima on auttanut tai jopa pelastanut hengen mahdollisessa onnettomuustilanteessa.

Enkeleistä on kirjoitettu paljon kirjoja. Jokainen hieman erilainen. Toinen sanoo toista ja toinen toista. Enkelikirjoja on markkinoilla paljon ja erilaisia.

Itse luin hetki sitten Lorna Byrne nimisen naisen kirjoittaman kirjan.

Lorna on kertomansa mukaan nähnyt enkeleitä läpi elämänsä ja vaikka hänen kertomansa on mielenkiintoista on se myös nimenomaan kristillissävytteistä. Tarkoittaako se sitten sitä että enkelit ovatkin nimenomaan ja pelkästään kristinuskon hahmoja?


En usko. Uskon sensijaan että se näkymätön maailma näyttäytyy meille jokaiselle halutessamme peilaten meitä itseämme ja kokemusmaailmaamme. Jos olemme kasvaneet hyvin kristillisessä ilmapiirissä asettuvat näkemämme ilmiöt sen viitekehyksen sisään, näkemämme valo-olennot ovat kristillisen Jumalan enkeleitä jne. Jos taas "enkeleitä" näkevä henkilö ei olisi milloinkaan ollut minkään uskonnon piirissä olisivat ne ehkäpä luonnonhenkiä tai vastaavia.

Itse olen muutaman kerran elämässäni tullut enkelin tervehtimäksi. 


Ensimmäisenä kertana olin suunnilleen 10-vuotias ja yksin kotona. Yhtäkkiä kesken tavanomaisten puuhieni tunsin selkäpiitäni kylmäten miten joku astui huoneeseen.

Läsnäolon voima oli valtava.
En kuitenkaan nähnyt ketään!

Pelkoa en ehtinyt kokea sillä samantien näkymätön olento aivan kietoi minut kultaiseen rakkauden, noh, en tiedä miksi sitä kuvailisi, rakkauden peittoon? Viittaan? :) En koko elämäni aikana ole kokenut rakkauden tunnetta ja läsnäolon tunnetta yhtä voimakkaana. 

Tunsin rakkauden kuin se olisi ollut fyysistä materiaa ja se tunne ja läsnäolon tunne oli pyörryttävä. Puhdasta hyväksynnän tunnetta ja pyyteetön rakkaudentunne ilman mitään sivujuonteita. 

En tiedä kauanko sitä kesti. Tunsin vain miten jonkin ajan kuluttua olento irrottautui ja lähti. Ihana rakkauden tunne jäi minuun viikkokausiksi. Olin kokenut ensimmäisen tietoisen valo-olennon vierailun joka oli kaunis.

Apua ja suojelusta itselleen jä läheisilleen kannattaa pyytää enkeleiltä, tai jos niin haluaa ajatella, universumilta.
Itselläni se on auttanut konkreettisesti josta kerron ehkä myöhemmin.

Mielenkiintoisia enkelien ja ihmisten kohtaamiskertomuksia kannattaa lukea täältä.
Sanoisin että osassa tapauksia on tainnut olla kyse ennemminkin vain lempeään lähimmäiseen törmäämisestä kuin enkelistä mutta toisaalta, enkelien kerrotaan kuiskuttelevan toisinaan korviimme kun joku lähellämme kaipaa apua ja tukea joten ehkäpä enkeleillä on sittenkin useammassa tarinassa näppinsä pelissä kuin ensin kuvittelinkaan...

(Kauniita maalauksia täällä!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti